Taukoa ratsastuksesta

Moi!

On siitä kyllä pitkä aika kun viimeksi kirjoitin. Tosiaan koko lukion kakkosvuoden kävin melkein säännöllisesti ratsastamassa. Olihan se kyllä loistava vuosi, täytyy sanoa!

Mutta asiaan, nyt kesäloman on ollut taukoa ratsastuksesta. On ollut aika masentavaa, etten pääse ratsastamaan, koska ratsastus on mielettömän piristävää. Ratsastuksen aikana kun unohtaa kaikki muut asiat, mitä ihminen voi elämänsä aikana ajatella.

Kävin tosiaan hakemassa tavaroita tallilta pestäväksi (jotka kyllä vieläkin odottavat pesua :D) ja siellä iski kamala ratsastuskuume. En oikeastaan pidä tauoista, sillä silloin ehtii unohtaa niin monia asioita. Pari juttua on kuitenkin jäänyt mieleen viimeisiltä tunneilta. Niitä ovat:

- istunta keskellä satulaa
- tasainen, pehmeä, joustava tuntuma hevosen suuhun
- selkä suorassa, ei notkolla
- kädet täytyy kantaa, eikä ohjista saa ottaa tukea
- kevennys pitää ajatella ikään kuin ratsastaisi ilman ohjia
- kevennys lähtee reisistä
- alapohje pysyy paikallaan, jos polvi joustaa ja keventää reisien avulla
- vatsalihaksilla ja katseella pysäytetään ensisijaisesti hevonen
- ulko-ohja on tärkeä taivutettaessa
- väistäessä ei saa nojata eteen
- laukannostossa ei saa pumpata, vaan antaa hevosen/ponin tehdä työ
- varpaiden pitäisi osoittaa sinne minne on matka
- esteillä täytyy katsoa esteen yli
- laukannostossa ulommaisen jalan polvi on polvituessa kiinni ja kädet ovat vakaat
- laukannostoa kannattaa ajatella vain askellajin vaihtumista
- ratsastusta ei suoriteta vaan harjoitellaan ja eletään hetkessä
- taivutus kannattaa aloittaa jo ajoissa kulmissa
- taivutettaessa kulmassa kannattaa välttää katsomasta kulmaan tai maahan
- ennen laukannostoa hevosen pitää olla valppaana eli tarpeeksi aktiivinen ja pitää tehdä puolipidäte
- puolipidätteet tehdään "kädet laatikossa", niin, että hevonen tuntee pidätteen, mutta kädet eivät liiku paikaltaan muualle
- esteen jälkeen katse siirretään heti seuraavalle esteelle
- ympyrällä sisäpohje ylläpitää hevosen aktiivisuutta
- pitää vatsalihaksilla vain riittävästi lantiota liikkeellelähdössä paikallaan
- jos hevonen ei reagoi pohkeeseen (kaksi sekuntia on pisin aika), katse nostetaan ylös maasta, jos se ei toimi, raippaa käytetään aluksi nätisti (hevoset reagoivat eri tavoin), mutta suhteellisen nopeasti, mutta voimistetaan, jos se ei toimi
- sisäohjalla myödätään, jos halutaan taivuttaa
- ulko-ohjaa ei saa heittää hukkaan kulmissa, volteilla tai muissa kääntymisissä
- käännä hevonen aika ensisijaisesti pohkeilla, katseella ja istunnalla, tuntuma pysyy samana

Tässä nyt oli vaan muutama, mutta yksi ongelmistani on istuntani. Monet opettajat ovat sanoneet, ettei lantioni pysy paikallaan ja että teen liikaa sillä. Haasteena on se, etten itse huomaa tekeväni mitään :D En tee erityisesti mitään. Jos voisin nähdä videolta, miltä näytän ratsastaessa, voisin nähdä myös sen, miten voisin korjata asian.

Tällä hetkellä odotan istuntakurssia, joka on varmasti hyvä apu tähän. Kurssi kestää 1,5 tuntia ja toivon, että saan Nellin tunnille. Nellillä en nimittäin ole ratsastanut pitkään aikaan.

Toivottavasti nähdään pian (yo-kirjoitukset ovat tuloillaan), moikka!

- Annika -

Sinne sun tänne?

Heii!

Oon ratsastellu kesälomalla vielä pitämättä taukoa, nyt tuli hyvä hetki kirjoittaa tunneista :)

HD:lla eli Heliodoralla tunti meni hienosti, vaikkakin oli välillä hankala pitää laukkaa yllä. Tamma on mahtava siitä, että se reagoi istuntaan ja katseeseen herkästi. Tästä syystä pysähdykset ja reitit oli enimmäkseen onnistuneita. Tosin oli muutama hetki, jolloin HD kokeili minua, kun se pysähtyi eikä suostunut kulkemaan pyytämääni reittiä. Voihan myös olla, etteivät apuni olleet tarpeeksi selvät tai miellyttävät. Tai onhan muita syitä miljoonia, mutta ensimmäiseksi nämä tulivat mieleen.

Mikon tunti oli aika vääntämistä, kun oikeasti ratsastin tosi rumasti. Asiaan vaikutti se, että en muista olleeni aluksikaan ollut kovin hyvällä tuulella, kun nousin selkään. Muistan vain repineeni Mikkoa suusta ja paukuttaneeni pohkeilla ja raivonneeni mielessäni, kuinka mikään ei onnistu. Hävettää vieläkin, miten en osaa ajatella asioista positiivisella tavalla, työstää hevosta tai ajatella jokaista tuntia ja hevosta yksilöllisenä. Sähläsin suurimmaksi osaksi selässä, eikä se ollut Mikosta varmaan kovin miellyttävää. Harmittaa, mutta tähän ei saa jäädä miettimään, vaan kehittymään. Hankalia haastavia hevosia pitää ratsastaa olemalla nopea, pehmeä ja tarkka avuista, sillä yleensä ne ovat lahjakkaita hevosia. Ne koukuttavat omalla tavallaan, sillä jos osaa jollain sellaisella ratsastaa hyvin, voi sanoa, että on kehittynyt. Ja sitä minä haluan jos jotain. Eli tämän tunnin kehityspisteisiin kuuluu pehmeys, jännityksen rentoutus, oikeanlainen pukeutuminen (oli tosi kuuma), työstäminen sekä kehonkoordinaatiokyky sekä oikea asenne haastavilla hevosilla ratsastukseen.

Ritvan tunti meni viime viikolla taas tosi hyvin, vaikkakin poni oli jo aiemmalta tunnilta väsähtänyt. Ritva oli tosi miellyttävä kuolaimelle, mistä pidän paljon Ritvassa! Laukat nousi tosi hyvin, Ritva yritti oikeasti paljon, koska tunsin, että se oli jo väsynyt. Ulkopohje ei mennyt täysin läpi, mutta jonkinlaisia ympyröitä sain aikaan. Taivutukset menivät ihanan hyvin, johtuen varmaan pohkeenväistöistä. Eli, ne pohkeenväistöt eivät varmasti olleet täydelliset, sellaisia kiemuroita, välillä tahti vaihteli suurestikin ja vääntelehdin satulassa milloin minkäkinlaisessa asennossa. Mentiin välillä valehtelematta suoraan ja välillä ei liikuttu eteenpäin ollenkaan, vaan suoraan sivusuunnassa.
Se hyvä juttu tässä kyllä on, että sain työstettyä aika hyvin pohkeenväistöjä ja ihan kohtalaisia sieltä tulikin :) Yksi jopa ravissakin :D

Tänään on tiistai ja on myös ratsastustuntini, joten sitä odotellessa! <3

Tässä ensi viikolla lähden Gotlantiin, joten yritän saada myös sieltä kuvia. Käyn nimittäin sielläkin ratsastamassa :) Mukavaa kesäloman jatkoa teille!

-Annika-

Midnight Magic&Ritmo

Hello again!

Ja hyvää kesälomaa kaikille!

Ainakin minulle on todella tullut tarpeen kesäloma, olen jo käynyt ties kuinka monta kertaa jo rannalla uimassa, yökylässä, lenkkeillyt ja telttaillut. Mutta parastahan on tietty ollut ratsastus, sillä olen saanut uuden lempparin hevosten joukosta, Mikon.

Päätin nyt kirjoittaa tuntien sijaan hevosista ja asioista, joissa olen kehittynyt ja joissa minulla on vielä harjoiteltavaa, näin ihan vaihtelun vuoksi.

Mikko eli Midnight Magic on suklaanruskea hoikka poni, jolla on valkoinen tähti päässä ja ainakin takajaloissa sukat. Mikko on noin 15-vuotias Newforestin poni, siis ruuna. Luonteeltaan poni ei ole ihan sitä, miltä se päällepäin saattaisi näyttää (eli siis pienten lasten silittelyponi), ehei. Mikko on herkkä ja tarkka siitä kuka koskee ja mihin ja osaa kyllä testata hoitajaansa. Ratsastaessa Mikko kuuliainen ja reipas, innostuu herkästi esteistä ja laukkaamisesta. Ei ole kuitenkaan sellainen, joka ei kuuntele pidätteitä. Minulle on joskus vaikeaa saada Mikko kääntymään, kun unohdan käyttää ulkoapuja ensin. Se on yksi niistä asioista, joissa haluaisin kehittyä. Istuntaan Mikko vastaa tosi hyvin, sillä laukassa täytyy istua takaa tosi hyvin, jotta poni pysyy kuosissa. Laukka on tosin aivan upea, pehmeä ja keinuva, kyllä tykkään! <3

Ritvasta en ole varmaan vielä kertonut (tai ehkä olen, en muista), mutta kerronpa kuitenkin. Ritva eli oikealta nimeltään Ritmo on kulomusta noin 12-vuotias eestinhevostamma. Säkäkorkeutta Ritvalla on 147 cm eli ei ihan hevosen kokonen virallisesti :D Ritva on karsinassa ihana, rauhallinen, vaikkakin tunnille lähettäessä sitä tympii lähteä taas (Mikkoa myös!! :D). Ritva tekee kaiken paljoa kyselemättä kun ollaan karsinassa. Ratsailla Ritva on ehkä vähän vaikeampi kuin se näyttää. Voisin lisätä tähän väliin, että monestihan se niin on. Mutta kuitenkin, Ritva on reipas, mutta pohkeella ratsastettava. Ulkoapujen kanssa pitää olla tarkkana, myös Mikon kanssa. Ohjaustuntuma on yleensä tosi pehmeä ja Ritva myötää helposti niskastaan. Rytmin ja aktiivisuuden kanssa minulla on yleensä Ritvan kanssa ongelmia, joskus se vain lipsuu. Ritva on kyllä myös nokkela, joten se osaa kokeilla ratsastajaansa, varsinkin erilaisilla kiemuraisilla tehtävillä. (Koettu on... :D) Tykkään myös Ritvan laukasta, sekin nostaa laukan hyvin, kuten Mikkokin. Oikein miellyttävä poni kuitenkin kokonaisuudessaan. <3

Kehitysaskeleita (en siis tee näitä täydellisesti, mutta olen siis vain kehittynyt omasta mielestäni näissä): Laukannosto, laukassa istuminen, hiukan hiukan kärsivällisyys :DD, jalkojen myötääminen hevosen liikkeitä ja ehkä koko kropankin. Tähän on varmaan jotain pientä tai suurenpaa lisättävää, mutten nyt satu vain niitä muistamaan. Ehkä asenne yhteistyön muodostamiseen erilaisten hevosten kanssa?

Totta. Kuva googlesta

Kehitettävää: Keskellä istuminen kulmissa, taivutukset, ulkoavut (ulko-ohja ja ulkopohje), kireiden lihasten reuntouttaminen, jännityksen rentouttaminen varsinkin ennen tuntia. kun se joskus yltyy vähän liikaa. Johtuu varmaan siitä, ettei minulla ole muuta ohjelmaa päivälle, kuin ratsastus, joten mietin koko ajan ratsastusta ja sitä mitä tunnilla tai sitä ennen voisi tapahtua. Nyt kun kirjoitan tuon, se tuntuu ihan naurettavan pieneltä asialta. Lisäksi rytmi sekä tasainen, joustava ja pehmeä kuolaintuntuma. Haluaisin myös oppia käyttämään pohjeapuja tehokkaasti, siis niin, että pohjeavun toimivuus säilyy läpi tunnin, eikä hevonen/poni turru pohkeelle tunnin loppua kohden. Istunta, se on minulle luultavasti ikuinen kehitettävä asia, en oikeastaan vielä tiedä millainen sen pitäisi käytännössä olla, mutta luultavasti hevosen/ponin liikkeitä myötäilevä, vakaa ja tarvittaessa tiivis. Asentoa voin aina parantaa, tähän voisi auttaa peili. Olen tätä aina miettinyt, ehkä minun pitäisi antaa palautetta (ei negatiivisessa mielessä, vaan siksi, että ratsastajat voisivat nähdä virheensä asennoissa ja korjata ne, jotta he kehittyisivät hyvin ratsastajana). Kanna kädet, kantapäät alas, katse eteen/minne matka, selkä suorana (ei kumarana tai notkona), kyynärpäät 90 asteen kulmassa, joista menee kädet suorassa linjassa ohjien kanssa hevosen suuhun, ranteet suorana, kantapäiden, takamuksen ja pään kautta kulkee suora linja, varpaat osoittavat suoraan eteen (tämä!!), jalat kietoutuvat hevosen ympäri, mutteivät purista, alapohje on paikallaan lähellä hevosen kylkeä, reidet ovat rennot ja myötäävän hevosen liikkeitä, vatsalihakset tukevat ratsastajan kehoa, napa kohti selkärankaa, hengitys, koko keho on siis jäntevä eli niin rento kuin voi, muttei menetä tasapainoaan ja on nopea apujen kanssa. Lisäksi puolipidätteet,pohkeenväistö, keho suoraan liikkeissä, tiet sekä vielä toistamiseen apujen nopeampi käyttö niin, että olen hevosta ennen korjaamassa virhettä, joka on luultavimmin tulossa. Lisäksi apujen käyttäminen tasapainossa, erityisesti suoran tien ratsastuksen lisäksi myös kulmissa ja käännöksissä. Ja aktiivisuus. Näitähän kyllä löytyy, kun niitä etsii! :)

Huomasin, että taitavat ratsastajat ovat vakaita ja ratsastavat aina hevosta ja sitä ratsastuskertaa yksilöllisesti. Eli he siis ottavat asioita huomioon paljon ja ovat valmiita kehittymään koko tunnin ajan yhteistyötä hevosen kanssa, eivätkä luovuta. He osaavat nauttia tästä. Minä yritän pitää tämän mielessä.

Näyttää siltä, että minulla on vielä paljon edessä, ehkä voi olla jonkun mielestä vähän lannistavaa, mutta uskokaa tai älkää, olen sitäkin innoissani jatkamaan. En aio lopettaa näin rakasta harrastusta. <3

They do. Kuva googlesta

- Annika-

ps. Kirjoittamistahan tuota näyttää syntyvän, ja minulla olisi vielä kuviakin ja ehkä niitä viedoitakin, kunhan saisin aikaiseksi laittaa ne koneelle. Sitten kun minulla on aikaa ja energiaa. Niin usein kuultua, vai mitä? Jos kuitenkin haluat nähdä edes yhden kuvan jostakin tunnista, minulla on Instagramissa käyttäjä nimeltä annikaa00. Voit seurata minua siellä, jos tykkäät.

Ei kaikki ole täydellistä ja pysyvää

Moi taas,

En tiedä milloin viimeksi olen kirjoittanut ja mistä, mutta nyt kirjoitan vain tämän päivän tunnista. Eli sain siis toivomani hevosen Aapon, jolla siis olen ratsastanut useat kerrat. Sehän on ollut yksi suosikeistani. Tämän päivän tunti ei mennytkään ihan niin kuin odotin, mutta ei sentään ihan huono ollut. Pitää kyllä myöntää, että oli hermot olivat koetuksella ratsastaessa. Olen silti iloinen siitä, että tämänhetkinen ratsastuksenopettajani ymmärsi minua hyvin ja sanoi, että ei ole väärin menettää hermoja, kun on kauan yrittänyt kaikkensa. Olemmehan sentään ihmisiä.

Mutta nyt asiaan. Oli jotenkin ihanaa nähdä Aapoa pitkästä aikaa, kuin vanhaa ystävää (vaikkei Aapo olekaan vanha :D). Karsinassa se oli kultainen itsensä, rauhallinen ja rento. Pidän oikeastaan nykyään hevosten harjaamisesta, kun se on niin rauhoittavaa tämän kiireen keskellä opiskellessa.
Talutettiin sitten hevoset maneesiin ja noustiin selkään. Selkäännousu on aina se kohokohta, kun tuntee oikeasti, millaista on hevosen selässä, tuntee sen jokaisen liikkeen, askelrytmin ja sen lennokkuuden.

Aloitettiin tunti ihan lämmittelyllä, eli ravissa tehtiin voltteja. Aapo oli ihanan rauhallinen ja kuuliainen. Sitten alettiin tekemään itse tehtävää, eli pohkeenväistöjä pitkän sivun keskiosasta lyhyen sivun keskiosaan, josta jatkettiin seuraavalle pitkän sivun keskiosaan, josta taas väistettiin lyhyen sivun keskiosaan. Tässä kohdassa Aapo ei enää kuunnellutkaan pidätteitä/turtui niille ja pakeni pohjetta lisäämällä vauhtia. Eli siis juoksi alta pois. Monen yrityskerran jälkeen kysyin opettajalta mitä voin tehdä ja hän sanoi, että teet silloin puolipidätteitä, kun hevonen kiihdyttää. Jouduin koko ajan muistuttamaan itselleni, etten saa jäädä vetämään suusta, vaan tekemään hetkellisiä pidätteitä. Jouduinkin ottamaan riuskammin aluksi suusta, joka sitten kostautui myöhemmin, kun se ns. jäi käsiini päälle. Tunti oli rankka, mutta tein väistöt ja siitä olen aika iloinen. Vaikka oli hermoromahduksen partaalla, pystyin vielä kokoamaan itseni ja yrittämään. Voisin sanoa miljoona eri syytä, miksi hevoset ovat hyväksi ihmisille, mutten jaksa kirjoittaa niitä kaikkia tähän. Minua Aapo ja lukuisat muut hevoset ovat opettaneet (ja opettavat vieläkin) pitämään hermot kylmänä ja olemaan kärsivällinen tilanteesta riippumatta.

Hevoset ovat silti lähellä sydäntäni, vaikka näin käykin.

Joskus tuntuu, että miten hevoset eivät ole vihaisia meille, kun me epäonnistumme ja satutamme hevosia pahasti? Miten ne jaksavat olla niin anteeksiantavaisia? En luultavasti löydä näihin kysymyksiin vastauksia, enkä tiedä, haluanko edes tietää.

Ehkä ensi kerralla paremmin. Toivottavasti ulkoiset asiat, kuten koulu ja muu eivät vaikuta ratsastukseeni sitten kuten tänään kävi. On nimittäin aika rankkaa tällä hetkellä. Motivaationi ei suinkaan hiivu mihinkään, päinvastoin, haluan oppia tämän asian, se kehittää.

-Annika-

Vähän miten sattuun

Heippa taas!

Täytyy ihan alkuun kertoa, että pääsin hiihtolomalla ruunaamaan yhtä kaksivuotiasta oria, ja se oli kyllä mielenkiintoinen ja avartava reissu :) Vielä en ole kunnolla päässyt tekemään tallitöitä, mutta aion kysellä lähipäivinä kysellä, mitä sinne tallille kuuluu, jossa käyn työskentelemässä. En tosiaan ole kerennyt postaamaan piiitkään aikaan, koska lukio vie kaiken huomioni, kun haluaisin oikeasti eläinlääkäriksi. En tiedä, tiesittekö siitä, mutta siinäpä teille vähän informaatiota tulevaisuuden suunnitelmastani :)

Tepalla, Nellillä, Aapolla ja Iilikalla olen ratsastellut viime ratsastustunnit. Tepalla oon siis ratsastanut kaksi kertaa viime aikoina ja ne kerrat oli kyllä täysin toistensa vastakohtia. Ensimmäisellä kerralla Tepa oli tosi miellyttävä ja reipas. Mutta tämä toinen kerta ei sitten kerrakseen onnistunut. Jäin taas liikaa paukuttamaan pohkeilla turhautuneena. Jonkinlainen laukka sieltä kuitenkin nousi ja siitä olen kyllä iloinen! :) Tepahan oli sitten karsinassa ihana oma itsensä <3.

Aapon tunti oli kyllä hiukan rasittava, jos totta puhutaan. Aapo laukkasi hyvin, mutta juoksi alta pois pohkeenväistössä, kun yritettiin tehdä ensin käynnissä ja sitten ravissa keskihalkaisijalta uralle pohkeenväistöä. Se oli suurimmaksi osaksi omaa osaamattomuuttani, kun vahingossa nousin satulasta, jolloin istunnasta tuli väljä ja siten huono.
Aapoa siis ratsastetaan paljon istunnalla, eikä ohjista repimällä (johon kylläkin joskus syyllistyn, tälläkin kerralla). Tiedän, että jossittelu on turhaa, mutta jos vain olisin antanut Aapon ravata kunnolla ja venyttää kaulaa sekä jäähdytellä hevonen kunnolla, olisin päätynyt tunnilta ihan erilainen tunne mielessä. No, näitä tulee ja näitä menee. Ehkä se paranee tästä :) (Vaikka tämä tunti meni näin, ei tarkoita, että Aapo ei olisi enää lempihevoseni, päin vastoin, teen lisää töitä kehittyäkseni!)

Seuraavaksi Nellin tunnilla tehtiin tehokkaita aktivointiharjoituksia. Tarkoitus oli ensin pysähtyä käynnistä, peruuttaa ja sitten jatkaa suoraan ravia. Päätettiin myös sitten vaihtaa se laukkaan. Nelli oli tosin aluksi vähän päiväunilla vielä, mutta hyvin se siitä virkistyi! <3
Sitten tosiaan tehtiin kahdeksikolla puolet ympyrästä harjoitusravia, puolet ympyrästä käyntiä ja sen jälkeen laukannosto pitkälle sivulle. Tämä tehtävä onnistui hienosti, vaikka välillä jouduin tekemään vähän terävämmät laukka-avut. Olin iloinen siitä, että onnistuin pitämään laukan yllä ja tein jopa pääty-ympyrän laukassa! Voi kuulostaa jollekin itsestäänselvyydeltä, mutta Nelli on sen verran etupainoinen, että se helposti pudottaa raville ympyröillä. Tai sitten se johtuu ratsastajasta. Havaduin taas Nellin ihanaan ja pyörivään laukkaan! <3

Tein välissä pohkeenväistöjä ja taivutuksia ihan huvikseni, kun muut olivat tehtävällä. Teen tätä melkein joka tunti, tuntuu, ettei siitä kyllä mitään haittaakaan ole, jos hevonen on terve.
Tehtiin sitten vielä harjoitusravissa kahdeksikon toinen ympyrä. Toiselle ympyrälle ja siitä eteenpäin  oli tarkoitus nostaa laukka. No, eihän se heti noussut, mutta nousi vähän myöhässä kuitenkin. Taivutukset, tai ehkä asetukset paremmin, onnistuivat tosi hyvin, Nelli on tosi helppo ratsastettava niissä.

Ilikan tunti puolestaan oli ehkä kehittävä, jos niin voi sanoa.
Opin muun muassa sen, että jo pieni reiden tietoinen jännitys voi muuttaa hevosen kulkureittiä. Ja, huomasin sen, että lähdin taas laukassa ja erityisesti laukannostossa nojaamaan eteenpäin. No, nekin korjasin melkein kokonaan, kunhan ensin olin huomannut virheeni. Ilikan ravi on haastava, kun se on niin iso askeleinen, niin siinä oli vaikea keventää. Osaksi myös jalkojeni jännitys vaikutti siihen, että jalustimet lähtivät välillä pois, myös laukassa. Ulko-ohjan tuki taas tuli tunnilla esille, tai siis itse muistin sen. Ja katse, oli kummallista, miten alkutunnista Ilikka ei meinannut kääntyä ilman ohjaa, mutta jäähdyteltäessä se kääntyi jo katseen avulla. Tämä voi johtua myös aktiivisuudesta, eli opettajani käski minun laittaa se hevonen ravaamaan aktiivisemmin (ei siis nopeammin). Sekin tuli huomattua, miten niin epäaktiiviseen raviin on tottunut.
Tultiin laukassa ja ravissa puomeja. Ravissa puomit menivät hyvin, mutta laukassa Ilikka vähän kaahotti eteenpäin. Siinä minulla on kyllä kehitettävää saada se hevonen pysymään nahoissaan, kun se kaahottaa. Se johtui juurikin siitä mistä puhuin aikaisemmin, eli siitä että nojasin liikaa eteenpäin, jolloin myös istuntani kärsi. Jännitin vahingossa myös vähän jalkojani, jolloin toinen jalustimistani tippui... :D
Lopeteltiin kuitenkin suhteellisen hyvään suoritukseen ja olen siitäkin iloinen, että osasin korjata istuntaani niin lyhyessä ajassa enemmän taakse ja tiiviimmäksi ja rentouttaa reisiäni. Lisäksi tein myös puolipidätteitä ja olin aika tarkka, etten lukittanut kyynärpäätäni vetämään yhtäjaksoisesti.

Sellainen jännä juttu kävi loppuraveissa jäähdytellessä, kun aluksi ärsyynnyin hiukan siitä, ettei Ilikka kuunnellut puolipidätteitäni ja otin muutaman seuraavan pidätteen vähän reilummin. Ilikka kyllä sitten huomasi ja hidasti. Opettajani sitten sanoi, että anna Ilikan mennä, sillä on iso askel, jotta se saa ravattua kunnolla.
Minusta on jotenkin ihana huomata, miten olen kerrankin saanut jotain konkreettista aikaan, että opettajakin huomaan tempoeroa. Tosin, ehkä ei repimällä ohjista saa kaikilla hevosilla tuloksia, se ei ole hyvä tapa. Hellitin sitten ohjia vähitellen ja kohta ravasin ihan ilman ohjia. Kääntelin ja tein voltteja Ilikan kanssa. Sanoisin, että tein töitä oikeasti, mutta nautin siitä, mitä tein! :) <3

Näkyillään kun ehditään!

- Annika-

ps. Materiaalia tunnista en ole saanut pitkään aikaan, koska puhelimeni ja kameran akku ovat tällä hetkellä rikki, enkä tiedä varmasti, milloin saan ne korjattua. :(

Aapon estetunti

Moi taas!

Eli kävin siis taas ratsastamassa tosiaan tiistaina ja kuten otsikossakin näkyy, ratsastin Aapolla.
Aaposta on kyllä tullut ehdottomasti yksi lemppareistani ja olen ratsastanut nyt sillä aika useaan kertaan.

Mennään vaan tuntiin eli lämmiteltiin ihan aluksi käynnissä ja ravissa. Tähän väliin on pakko sanoa se, että huomasin kuinka suoraan maahan katsominen vaikuttaa hevosen liikkeisiin. Aapo nimittäin reagoi tähän pysähtymällä, mikä oli aika ihmeellistä, kun en edes käyttänyt ohija.
Teimme ravi-käynti-siirtymisiä ja pääty-ympyröitä. Lopuksi nostettiin kumpaankin suuntaan laukka.

Tässä vaiheessa Aapon laukka oli tosi mukava ja se jopa hidasti raviin. Voi johtua siitä, että ymmärsin istua kunnolla satulaan, antaa jalkojen olla rennot. mennä silti hevosen mukana ja ratsastaa sitä pohkeella. En edes käyttänyt ohjia niin paljon! Uskomatonta, miten paljon omat taidot vaikuttavat ratsastukseen. Sitä tulee aina hämmästeltyä :)

Aluksi hypättiin vain linjaa, jossa oli kavaletteja. Tultiin esteelle aika rauhallisesti, laukka ei ehtinyt nousta ja hypyistä tuli aika hatarat. No seuraavalla kerralla sitten parani ja tultiin vähän rytmikkäämmin esteelle. Esteen jälkeen Aapo otti tosin vähän vauhtia laukkaan kummallakin kerralla, tai oikeastaan kaikilla kerroilla. Minun tarvitsi myös käyttää ulkoapuja ennen estettä, jottei Aapo olisi kieltänyt ja sisäpohjetta jottei se olisi oikonut. Aapo kyllä oikoi siitä huolimatta :D

Sen jälkeen jatkettiin niin, että tultiin linjan jälkeen vielä lävistäjältä ristikko. Ristikko meni hyvin muuten, mutta tie esteelle oli vähän hatara kuin edellisetkin. No, ei saa olla liian vaativa itselleen. Seuraavat kerrat paranivat vähän. Sitten lisättiin linjan jälkeen pääty-ympyrälle puomeja/puomiasetelma, jossa tosiaan Aapo vähän niin kuin liisi niiden yli ja odotti malttamattomasti pääsyä lävistäjällä olevalle ristikolle.
Tulin sitten kerran pääty-ympyrän ravissa ja nostin laukan ristikolle.

Laukka piti korjata sitten ristikon jälkeen, kun en saanut vaihdettua sitä itse esteellä.

Olen kuitenkin niin iloinen ja tyytyväinen tuntiin! Aapo on niin mukava ratsastettava, etten kyllä osannut kuvitellakaan, miten paljon iloa yksi hevonen voi tuoda elämääni! :)

Jäähdyteltiin vielä ravissa toisessa päädyssä pääty-ympyrällä ja olen niin iloinen, että Aapo kerrankin rauhoittui kuuntelemaan apujani, eikä vain juossut selättömänä alta pois. Se voi johtua myös siitä, että pidensin ohjia vähän, jotta Aapo ymmärtäisi, että ollaan jo loppuverryttelyssä.

Näkyillään!

- Annika -

MY BOOK

Heippa!

Mun piti laittaa tämä postaus vasta sunnuntaina, mutta haluan laittaa sen jo nyt.
Tein siis ajankulukseni tällaisen päiväkirjan itselleni, johon kirjoitan mitä nyt milloinkin haluan :)
Päiväkirjassa kuvat on saatu Googlesta, joten en omista niitä. Ne ovat siinä vain katseltavana ja niitä voi myös googlailla, jos haluaa.

Tässä ollaan ihan aloitusvaiheessa

Leikkasin tämän kuvan sydämen muotoiseksi, onhan kahvi ihanaa! <3

 Tässä ollaan suunnittelemassa kansia

 Yritän epätoivoisesti saada noita naruja neulalla läpi vihkosta... :D

Tällainen siitä sitten tuli :) Ei mikään ihmeellisyys, mutta tuota oli kiva tehdä!

- Annika-